Kuningas joka hallitsee kyseistä mannerta ja sen kolmea kaupunkia on ihmislohikäärme.
Ihmislohikäärme on harvinainen hybridirotu ihmisen ja jonkin muun olennon yhdistymästä, mutta toisin kuin esimerkiksi ihmissusilla - ihminen ei muutu lohikäärmeeksi - vaan lohikäärme ihmiseksi.
Ihmislohikäärmeet ovat rotu, jonka pitkän historian takana on ollut tarkoitus syrjäyttää ihmisrotu muinaisina aikoina, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Rotuun syntyäkseen on ihmisen saatava käsiinsä lohikäärmeen muna, joille ominainen suojamekanismi - happo, joka syövyttää ihmisen ensimmäisen kosketuksen aikana merkin, riippuen millä osalla lohikäärmeenmunaa koskettaa. Merkin kautta ihmisen aivoihin siirtyy suoraan signaali, joka käskee pitää munasta ja lohikäärmeestä myöhemmin huolta.
Munan kuoriuduttua ja lohikäärmeen aikuistuessa tulee vaihe, jolloin lohikäärme murhaa ’’kasvattajansa’’ vieden tämän kehon. Tämä on väistämätöntä, koska kaikki tapahtuu hyvin luonnollisten mekanismien kautta, joihin erilainen ajattelutapa tai emootiot eivät pysty vaikuttamaan.
Lohikäärmeet ovat jo alusta alkaen yhdessä elementtinsä kanssa, jolloin myös manan havainnointi, kerääminen ja käyttö ovat ylempänä arkkimaagin kykyjä lohikäärmeen aikuistumisen lopulla. Tämä paketti laitettuna ihmiskehoon on tuonut ajan saatossa lisää herkkyyttä magian taitojen ja osa-alueiden hallintaan, joka on tehnyt ihmislohikäärmeistä mahtiolentoja.
Ihmislohikäärmeen ulkoiset merkit ovat lohikäärmeille ominaiset silmät pupilleineen, jotka omaavat kyvyn tutkia auraa, manan virtausta ja nähdä ympäristönsä hyvin tarkasti. Suippomaiset korvat taas ovat merkki rodun erikoisen hyvästä kuulosta ja jopa normaalissa huoneen lämmössä höyrystyvä hengitys kertoo rodun sisällä pulppuavasta lämmöstä. Rodulle ominaista on myös hiukan ihmistä terävämmät kynnet ja hammaskalusto. Myös kivikova, mutta sileä iho, jolla on taipumus ottaa suomumainen kuvio maagisten voimien käytön aikana tai muodonmuutoksessa lohikäärmeen muotoon.
Lohikäärmeen muoto ihmislohikäärmeillä on muuttunut hyvin humaaniseksi, seisoen kahdella raajalla ja käyttäen käsiä kuin ihminen, erona vain järkyttävä koko häntineen, siipineen, päineen ja sarvineen.
Ihmislohikäärme on harvinainen hybridirotu ihmisen ja jonkin muun olennon yhdistymästä, mutta toisin kuin esimerkiksi ihmissusilla - ihminen ei muutu lohikäärmeeksi - vaan lohikäärme ihmiseksi.
Ihmislohikäärmeet ovat rotu, jonka pitkän historian takana on ollut tarkoitus syrjäyttää ihmisrotu muinaisina aikoina, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Rotuun syntyäkseen on ihmisen saatava käsiinsä lohikäärmeen muna, joille ominainen suojamekanismi - happo, joka syövyttää ihmisen ensimmäisen kosketuksen aikana merkin, riippuen millä osalla lohikäärmeenmunaa koskettaa. Merkin kautta ihmisen aivoihin siirtyy suoraan signaali, joka käskee pitää munasta ja lohikäärmeestä myöhemmin huolta.
Munan kuoriuduttua ja lohikäärmeen aikuistuessa tulee vaihe, jolloin lohikäärme murhaa ’’kasvattajansa’’ vieden tämän kehon. Tämä on väistämätöntä, koska kaikki tapahtuu hyvin luonnollisten mekanismien kautta, joihin erilainen ajattelutapa tai emootiot eivät pysty vaikuttamaan.
Lohikäärmeet ovat jo alusta alkaen yhdessä elementtinsä kanssa, jolloin myös manan havainnointi, kerääminen ja käyttö ovat ylempänä arkkimaagin kykyjä lohikäärmeen aikuistumisen lopulla. Tämä paketti laitettuna ihmiskehoon on tuonut ajan saatossa lisää herkkyyttä magian taitojen ja osa-alueiden hallintaan, joka on tehnyt ihmislohikäärmeistä mahtiolentoja.
Ihmislohikäärmeen ulkoiset merkit ovat lohikäärmeille ominaiset silmät pupilleineen, jotka omaavat kyvyn tutkia auraa, manan virtausta ja nähdä ympäristönsä hyvin tarkasti. Suippomaiset korvat taas ovat merkki rodun erikoisen hyvästä kuulosta ja jopa normaalissa huoneen lämmössä höyrystyvä hengitys kertoo rodun sisällä pulppuavasta lämmöstä. Rodulle ominaista on myös hiukan ihmistä terävämmät kynnet ja hammaskalusto. Myös kivikova, mutta sileä iho, jolla on taipumus ottaa suomumainen kuvio maagisten voimien käytön aikana tai muodonmuutoksessa lohikäärmeen muotoon.
Lohikäärmeen muoto ihmislohikäärmeillä on muuttunut hyvin humaaniseksi, seisoen kahdella raajalla ja käyttäen käsiä kuin ihminen, erona vain järkyttävä koko häntineen, siipineen, päineen ja sarvineen.