Fantasiaroolipeli


Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Tietoa roduista

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Tietoa roduista lähetetty Su Marras 18, 2018 12:46 am

IHMISET:
Monta erilaista ruumiinrakennetta sekä ihon väriä. Ihmiset eivät ole taian varaista joukkoa, mutta yleensä heidän miekkailu- sekä taistelutaidot ovat hyvät.

MOLTHARIT
Moltharit ovat pääosin öisin liikkuvia kansa, jotka täyttävät nälkänsä muiden olentojen elinvoimalla. Molthareilla on myöskin siivet niin kuin paladreillakin, näin ollen hekin ovat siipikansaa sillä erotuksella että moltharien siivet muistuttavat erittäin paljon lepakon nahkaisia siipiä. Molthareille tunnusomaista on myös luun vaalea iho sekä teräväksi korostuneet kulmahampaat. Moltharit ovat erittäin nopeita ja eritoteen ketteriä lentäjiä.
Molthareilla on voimakas aura, joka hankaloittaa niiden liikkumista tavallisten kuolevaisten keskuudessa. Esimerkiksi paladrit jotka ovat pääasiassa vastakohta varjokansalle aistivat molthareiden välittömän läheisyyden. Myös päivänvalo hankaloittaa suuresti heidän kulkemistaan paikasta toiseen sillä varjokansa ei yksinkertaisesti siedä päivänvaloa. Kirkas auringonvalo polttaa heidän ihoaan vakavasti.
Päinvastaisesti kuin paladreilla, moltharit viihtyvät ja kuljeskelevat pääosin yksin eivätkä liittoudu kenenkään kanssa.

PALADRIT
Paladrit muistuttavat paljolti ihmisiä, he eroavat ihmiskansasta vain lapaluiden väliin kasvaneilla, höyhenpeitteisillä siivillään. Valitettavan usein enkelit ja paladrit sekoitetaan keskenään vaikka paladrit eivät ole minkäänlailla pyhää kansaa niin kuin enkelit.
Ruumiinrakenteeltaan lentämiseen soveltuneena paladrit ovat erittäin kevyitä, hoikkia ja saattavat vaikuttaa ulkonäöllisesti erittäinkin haurailta. Jotkut sanovat että heidän kasvonsa muistuttavat hivenen lintueläintä johtuen kaiketi kasvojen terävyydestä. Siipien höyhenpeitteen väri mukailee yleensä hyvin vahvasti paladrit hiusten väriä.
Paladrien kehistyskaari myötäilee suurinpiirtein samanlaisesti kuin ihmistenkin. Nuoruusvuosien (15-20vuotta) aikana heidän siipensä kasvavat täyteen mittaansa niin että he voivat lentää.
Harjoitus tekee mestarin myös tässä asiassa, aluksi suurien siipien kanssa paladrinuori voi olla kömpelö. Siivet vahvistuvat mitä enemmän paladri niitä käyttää lentämisen harjoittamiseen.
Täysikasvuisen paladrin siipien väli voi olla jopa kaksi kertaa itse paladrin pituuden verran eli valtavat.
Paladrit elävät harvoin erakkoina vaan ovat tiivis yhteiskunta, näin ollen he muistuttavat tälläisellä olemassaolollaan hyvinkin paljon lintuparvea.
Paladrit ovat kyvykkäitä ja taitavia lentäjiä jotka käyttävät taistellessaan hyödykseen lentotaitoaan ja välttävät usein niin sanottua maasta käsin taistelemista. Yksi vahva siiven isku oikeaan paikkaan voi olla kohtalokas vastustajalle sillä paladrien siivet ovat heidän vahvin alue koko vartalossa.
Lisäksi paladrit saattavat kouluttaa itselleen lintuja, esimerkiksi pöllöjä tai haukkoja niin sanotuiksi metsästysavuiksi.

HALTIAT:
YLEISTÄ HALTIOISTA ROTUNA:
Yleisesti ottaen haltiat ovat rotuna ylpeitä enemmän tai vähemmän siitä että he kuuluvat niin jaloon sukuun. Ylpeimmät haltiat eivät suvaitse heistä käytettävän edes nimeä suippokorva sillä kyseinen nimi on halventava.
Haltiat ikääntyvät huomattavasti tavallista ihmistä hitaammin ja näin ollen myös lapsesta vanhuusikään kehittyminen on hitaampaa. Noin kolmeenkymmeneen ikävuoteen haltia kasvaa kuten ihminen, sen ikävuoden ylitettyään vanheneminen hidastuu huomattavan paljon. 300-vuotiaalla haltialla saattaa vielä hyvin olla hivenen lapsenpyöreyttä kasvoissaan. 600-700 vuotiaana sukupuolesta riippumatta haltia alkaa jo näyttämään aikuiselta myös kehonkielisesti niin kuin kasvoiltaan. Ikääntyminen haltioilla näkyy vasta noin 3000-4600 ikävuoden välissä - silloinkaan he eivät vanhene radikaalisti vaan ensimmäiset uurteet kasvoilla, hiusten harmaantuminen ja ryhdin huonontuminen näkyvät päällepäin. Huhutaan että haltiat olisivat anoita olentoja jotka olisivat saaneet onnekseen ikuisen elämänlangan, mutta totuus on se että haltiat eivät elä kovinkaan paljon ylitse 5600 ikävuoden. Haltioiden pitkäikäisyyden vuoksi heitä ohjataan sivistykseen oppimisen ja lukemisen kautta. Näin ollen jos haltialapselle opetetaan nuoruusvuosista saakka miekan käyttöä, on hänellä monta sataa vuotta aikaa harjotuttaa itseään hyväksi miekkailijaksi. Esimerkiksi suurhaltioilla on erittäin suuri halu sivistää itseään toisin kuin esimerkiksi lehtohaltioilla jotka käyttävät pitkän ikänsä hyödykseen harjoittamalla metsästystä tai vaikkapa jousiammuntaa.
Haltiakansa on ei poikkea hyvinkään paljon ihmiskansasta, ainoa poikkeus ihmisiin nähden on heidän kevyt ja hoikka ruumiinrakenteensa sekä suipot korvankärjet. Juuri tämän kyseisen ruuminrakenteensa takia haltiat ovat nopeita ja sulavia liikkeissään mikä puolestaan auttaa heitä tekemään taistelutilanteissa terävempiä ja nopeempia liikkeitä toisin kuin he käyttäisivät fyysistä voimaa mitä haltioilta ei löydy kovinkaan paljoa.
Haltiamiehillä ei kasva parta, he ovat aina sileäkasvoisia, haltiat ovat myös ainoa rotu joilla ei kasva laisinkaan ihokarvoja.
Haltiat eivät harrasta hartautta huvikseen sillä se on heille pyhä asia. Lempimään haltiat päätyvät vain sen kumppanin kanssa johon ovat täysin sitoutuneita ja tällöinkin heidän pääasiansa on lapsen teko.
Täkäläiset haltiat puhuvat yhteistä kieltä joka on miroir.
Haltiat ovat suunnattoman kädentaitoisia, näin ollen he ovat taitavia ja työlleen omistautuneita seppiä jotka takovat hienoimmat hopeamiekat.
Melkeimpä kaikki haltiat taitavat jossakin määrin magiaa.

SUURHALTIA
Suurhaltiat ovat hyvin ylhäisen arvonsa tiedostavia, täysin puhdasrotuisia haltioita joiden sekaantumista muihin haltiarotuihin tai pahimmassa tapauksessa ihmiseen pidetään erittäin vastenmielisenä. Ylpeytensä vuoksi suurhaltiat ovat lähes poikkeuksetta omaa etuaan tavoittelevia, kunnianhimoisia ja joidenkin silmään myös hivenen koppavia luonteenpiirteissään.
Ulkonäöltään suurhaltiat ovat lähes jumalolennon kaltaisesti täydellisen kauniita sekä aina vaaleapiirteisiä. Iho on virheetön ja valkean vaalea. He ovat kapeakasvoisempia kuin useimmat haltiarotuista korkeine poskipäineen. Täysin puhdasverisen suurhaltian silmät ovat puolestaan vaaleansiniset tai tummansiniset. Suurhaltiat syrjivät jopa niin pienestä geenivirheestä kuin silmien sinermättömyys lajitovereitaan epäkelvoksi puoliveriseksi. Hiukset kertovat kaikkein eniten suurhaltian arvokkuudesta - mitä pidemmät ja hyvin hoidetut hiukset suurhaltia omistaa sitä paremmassa arvossa hän on verrattuna muihin suurhaltiatovereihinsa. Tämä piirre on hyvin yleinen etenkin mieshaltioiden keskuudessa - heillä ei lihasmassa kerro arvokkuudesta vaan kauneus ja hyvin hoidetut hiukset joita ei heidän elinkaaren aikana ole kertaakaan leikattu. Ruumiinrakenteeltaan he eivät poikkea juurikaan siitä muotista mihin kaikki haltiat ovat valettu - he ovat kevytrakenteisia ja hoikkia.
Pukeutumistyyliltään suurhaltiat ovat armottoman pröystäileviä. Mitä kalliimpi kaapu sitä korkeammalla arvoasteikossa kyseinen suurhaltia on. He pukeutuvat hyvin usein ilmaviin ja kalliista kankaista vaikeastikkin räätälöityihin asukokonaisuuksiin joissa on esimerkiksi käytetty silkkiä tai satiinia. Väriskaala vaatetuksessa on suuri sillä suurhaltiat eivät ole nirsoja sen suhteen. Naiset käyttävät aina pitkiä mekkoja tai hameita eivätkä pukeudu ala-arvoisesti missään vaiheessa housuihin. Korut ovat yleisiä suurhaltioiden keskuudessa, varsinkin erilaiset sormukset sekä rannekorut jotka näyttävät erittäin hienolta maidon valkeaa ihoa vasten. Esimerkiksi tatuointeja tai kasvomaalauksia suurhaltiat eivät hyväksy sillä ne pilaavat puhdasrotuisen ihon täydellisyyden.
Suurhaltiat ovat haltiaroduista pitkäikäisimpiä ja jossain määrin myös kestävempiä.

LEHTOHALTIA
Toisin kuin serkkunsa suurhaltiat ovat lehtohaltiat hivenen säyseämpää kansaa.
Ruumiinrakenteeltaan lehtohaltia on aavistuksen verran harteikkaampi ja rotevampi kuin esimerkiksi suurhaltia, silminnähden ero ei kuitenkaan ole suuri, mutta nämä kaksi rotua erottaa toisistaan selvästi jos heidät näkee. Lehtohaltian ihonväri on paljon kalpeaa kermaisempi, joskus myös päivittyneen ruskea johtuen lähinnä siitä että he ovat tekemisissä paljon auringon valon kanssa sillä he asuvat nimensä mukaisesti lehdossa. Hiustenväri vaihtelee siinä missä heidän silmiensäkin väri. Punahiuksiset lehtohaltiat tai haltiat muuten vain ovat erittäin harvinainen näky ja tuskin ovat syntyperältään täkäläistä kansaa. Kuten kaikki muutkin haltiakansat ovat lehtohaltiatkin kauniita ja sirokasvoisia oli kyse sitten maskuliinista tai feminiinistä.
Vaatetuksessaan lehtohaltiat suosivat kaikkea mikä on käytännöllistä ja mukavaa yllä. Talvisin he pukeutuvat tietenkin turkiksiin ja kaikkeen jotka pitävät heidät lämpimänä - kesäisin puolestaan hyvin vähäisesti. Värimaailmaan kuuluu kaikki maanläheinen ja koruton. Hyvin usein lehtohaltia kantaa mukanaan jotakin asetta oli se sitten tikari, miekka tai jousipyssy. Kuten kaikki haltiat ovat lehtohaltiatkin taitavia käsistään, hyvin suuri osa lehtohaltioista saa elantonsa tekemällä koruja tai olemalla seppä joko aseita takoen tai hevosia kengittäen. Heidän elämänsä metsäkaupungissa on hivenen inhimillisempää kuin esimerkiksi suurkaupungissa elävien suurhaltioiden sikäli mikäli lehtohaltioiden lapset opetetaan työhön jo varhaassa esiaikuisuuden iässä noin 500-600 vuotiaana. Mieleltään lehtohaltiat ovat avarakatseisia ja suvaitsevaisia kuitenkaan unohtamatta ylpeyttään omaa rotuansa kohtaan.

KUUHALTIAT
Kuuhaltiat polveutuvat vuorihaltioista jotka nimensä veroisesti asuivat vuoristoissa. Kuuhaltia nimikkeen tämä kansa on saanut siitä että heidän kansana elää lähimpänä taivaalla öisin loistavaa kuuta.
Vaikka kuuhaltiat ovat toki haltioita, puuttuu heiltä jokin pieni piirre joka ei tee heistä niin lumoavan kauniita kuin muista haltiaroduista. He ovat kasvoiltaan kansa joissa näkyy talven pakkasten purevuus ja kansan jurous - nimittäin kuuhaltiat eivät ole järin puheliasta kansaa eivätkä mielellään ota kontaktia muihin rotuihin.
He ovat yhtä kalpeita iholtaan kuin hopeisen kajon luova kuu. Joissakin tapausissa heidän ihonsa voi muistuttaa myös tuhkan harmaata. Hiukset ovat useimmiten hopeiseen vivahteeseen taittavia, valkosia tai jossain tapauksessa myös synkän mustia. Kuuhaltian korvat ovat aavistuksen muita haltiarotuja pidemmät ja voivat taittaa väriään kärjistään jopa hivenen siniseen. Ruumiinrakenne ei juurikaan poikkea muista haltiaroduista paitsi pituuden puolesta sillä kuuhaltiat ovat muita haltioita lyhyempiä. Kuuhaltian tunnistaa myös usein siitä miten heidän ihoaan on tatuoitu tai maalattu noella. Heidän otsaansa voi koristaa vanhoillinen puumerkki tai käsivarttaan laaja tatuonti.
Vaatetuksissaan kuuhaltiat käyttävät perin mystisiä värejä kuten tumman purppura, turkoosi, myrkyn vihreä tai smaragrin sininen ja useat muut siniset värisävyt. He käyttävät lähes aina kaapumaisia vaatteita, pitkiä laahuksia ja suurihuppuisia viittoja. Tämäkin pukeutumistapa juontaa lähtönsä siitä miten kuuhaltiat ovat tottuneet pitämään kylmän loitolla asuessaan vuoristolla. He eivät siis kavahda kylmää ilmaa tai lunta - päin vastoin.

PIMENTOHALTIAT:
Kansa joka on elänyt kauan pois päivänvalosta jolloin he lyöttäytyivät yhteen yön kanssa ja saivat nimensä pimentohaltia, joka on saanut monta lempinimiä joita ovat mm. mustahaltia ja yöhaltia. Sotaisa haltiakansa joka ei tule toimeen esimerkiksi metsähaltioiden kanssa. Tunnettuja taitavina miekkamiehinä ja mustan magian harjoittajina. Erittäin kalpeaihoisia, joskus ihon väri on kalsean harmaakin, hiukset yleensä mustat tai tummanruskeat, poikkeuksellisesti myös valkeat tai tuhkanharmaat. Ruumiinrakenne on pidempi ja vankempi kuin muilla roduilla, pimentohaltiat ovat harteikkaampia ja atleettisempia.

AAVIKKOHALTIAT:
Aavikoiden ja erämaiden asukkaita, todella erakoituneita haltioita jotka viihtyvät yksinään. Muita haltiarotuja ruskeampi iho erämaiden auringon takia. Taitavia keihään käyttäjiä, ketteriä ja muuta haltiakansaa senttimääräisesti lyhyempiä, mutta sitäkin nopeampia ja ovelampia. Hiukset yleensä vaaleat tai punapigmenttiset.

ANIMAAGIT:
Animaagit ovat ihmisiä joille on suotu lahja jonka takia he pystyvät muuttumaan yleensä yhdeksi tietyksi eläimeksi tai sitten moneksi eri eläinhahmoksi riippuen lahjan voimakkuudesta joka heille on suotu.
Esimerkiksi susianimaagi pystyy muuntautumaan sudeksi.

VAMPYYRIT:
Vampyyrit ovat eläviä kuolleita joiden sydän ei lyö ja he ovat tunnetusti lähes lumoavan kauniita, charmikkaita sekä viekottelevia olentoja. He eivät ole inhimillisiä ja niitä on vaikea tappaa. Vampirismi on demoniulottuvuudesta levinnyt tauti, joka voi vain useimmiten tarttua ihmisiin. Uhri saa tarttunan vain jos purija on tartutuskyvyllinen vampyyri. Alkuperäisestä rodusta riippuen vampyyri voi kehittyä   vanhetessaan pitkäksi ja ketteräksi olennoksi.
Vampyyrin ruumis kehittyy kestävämmäksi ja vahvemmaksi. Myös vampyyrin toipumiskyky ja aistit paranevat. Itse vampyyrihan ei vanhene. Vähäverisyyden vuoksi iho on kalmankalpea. Vampyyrit ovat mahoja, eli eivät kykene lisääntymään/saamaan jälkeläisiä.

LYKAANIT:
Vampyyrin tavoin lykaani ei ole alkuperäinen laji, vaan sairaus joka leviää puremasta sekä vampyyrin tavoin lykaanit ovat tunnettuja regeneroitumistaidoista, eli siitä että niiden haavat paranevat nopeammin kuin muiden. Yleensä lykaanin pureman uhri on ihminen joka saa verenkiertoonsa suden sylkeä joka synnyttää reaktiona kovaa kuumetta ja hourailua. Lykaanit ovat eläinmuodossaan kahdella jalalla pääosin liikkuvia, irvokkaan rumia otuksia jotka janoavat ihmisverta sekopäisyydessään. Ne omistavat turkin, kuonon ja hännän. Ne voivat juosta myös neljällä raajalla kuin sudet. Lykaanit ovat herkkiä hopealle, mikäli hopeaa joutuu elimistöön, se aiheuttaa pitkää ja suunnatonta kipua joka ennenpitkään surman.

LANGENNEET ENKELIT:
Langenneet, kadotetut sielut, korruptoituneet enkelit, nimiä on monia. Mitä korkeampi asema, sitä pidempi on pudotus. Lankeamukseen on useita erinlaisia tapoja, joista yksikään enkeli ei mielellään puhu. Kyseessä on kuitenkin syy ja seuraus; helppo on matka helvettiin, mutta hankalasti ansaittavissa taivaaseen.
Enkelit ovat hyvin ihmismäisen näköisiä, vaikkakin he ovat tunnetusti kauniita ja yliluonnollisen oloisia. Tyypillisesti yhteistä enkelirodulle on pituus. Miehet ovat monestikin yli kaksi metrisiä, ja alaraja on yleensä 180 senttiä. Tunnetusti enkelit ovat luonteiltaan kylmiä, miltein konemaisia, heidän mielensä hankalasti ymmärrettävissä ja heillä on erittäin mustavalkoinen käsitys oikeasta ja väärästä. He kykenevät hallitsemaan varjoja ja muuta mustaa magiaa, kulkemaan tämän maailman ja Gehannaksi kutsutun, eli helvetin, rinnakkaistodellisuuksien väliä ja manipuloimaan mieliä, riippuen vastapuolen henkisten muurien voimakkuudesta.

KÄÄPIÖT:
Kääpiökansa on tunnettu parhaiten seppinä sekä taidokkaina taistelijoina joilta ei temperamenttia puutu. Keskimääräinen pituus on 120 – 135cm,  mutta naiset ovat astetta lyhempiä sekä kevyempirakenteisia kuin miehet. Heillä on voimaa, joka korvaa yleensä ketteryyden taistelutilanteissa.

DEMONIT:
Demonien ulkonäköä on vaikea kuvailla, koska niillä ei ole yhtä tiettyä suuntaa. Ne voivat olla ihmisen näköisiä, ne voi erottaa siitä että demoneilla on lähes aina punaiset tai pistävän keltaiset silmät. Demoneja on siivekkäitä tai siivettömiä. Demonit voivat olla eläimen muodossa, mutta silloin ne ovat paljon kookkaampia kuin tavalliset eläimet.

Näytä käyttäjän tiedot http://tregaron.forumotion.eu

Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa